Friedrich Wilhelm Joseph Schelling: Filosofisia tutkimuksia ihmisen vapauden olemuksesta ja muista aiheeseen liittyvistä kysymyksistä

Schelling kirjoitti vuonna 1809 tämän tutkielman ihmisen vapaudesta (Die Philosophischen Untersuchungen über das Wesen der menschlichen Freiheit und die damit zusammenhängenden Gegenstände) ja sijoitti ihmisen paikalleen Jumalan ja luonnon väliin. Teos piirtää gnostisen kuvan Jumalasta, johon kätkeytyy sekä valoisa että hämärä ulottuvuus, ja joka kaipaa ilmestyä itselleen ihmisenä ja käyttää ilmestymiseensä luontoa perustana. Ilmestynyt Jumala joutuu sallimaan ihmiselle vapauden, ja vapaus merkitsee mahdollisuutta pahuuteen. Pahuus on Schellingin mukaan ihmisen itseyttä ja itsenäisyyttä, ja syntyy kun valon ja hämäryyden periaatteet ihmisessä erkanevat toisistaan ja joutuvat epätasapainoon. Tasapainoton ihminen yrittää nousta luonnon herraksi ja menettää ykseyden, yhteyden jumalalliseen alku­olemiseen.”